Toivon sanoja

On olemassa kutsu, joka ei vanhene. Kutsu, joka ei riipu ihmisen voimista, onnistumisista tai epäonnistumisista.

Se kuuluu hiljaa, mutta selvästi:
“Tulkaa minun tyköni.”
(Matteus 11:28)

Mutta tämä kutsu ei alkanut tässä. Se alkoi jo paratiisissa.

Kun Aadam ja Eeva söivät hyvän ja pahan tiedon puusta, synti tuli maailmaan — kapina Jumalaa vastaan.
(1. Mooseksen kirja 3)

Koska synti — Aadamin ja Eevan kapina — ei jäänyt vain heidän ongelmakseen. Kun he söivät hyvän ja pahan tiedon puusta, synti tuli maailmaan, ja sen seuraukset koskettavat meitä kaikkia. Se, mikä alkoi paratiisissa, jatkuu jokaisessa ihmisessä: me kaikki kannamme samaa kapinaa, samaa eroa Jumalasta.

“Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla…”
(Roomalaiskirje 3:23)

“Synnin palkka on kuolema…”
(Roomalaiskirje 6:23)

Ihminen menetti yhteyden Jumalaan. Mutta Jumala ei menettänyt yhteyttä ihmiseen.

Heti lankeemuksen jälkeen Jumala antoi lupauksen:
“Naisen siemen on murskaava käärmeen pään.”
(1. Mooseksen kirja 3:15)

Tämä oli ensimmäinen evankeliumi — lupaus Vapahtajasta.

Ja vuosisatoja myöhemmin Jumala sanoi profeetan kautta:
“Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan…”
(Jesaja 7:14)

Kun aika oli täyttynyt, tämä tapahtui. Jeesus syntyi — Jumalan lahjana maailmalle.
(Matteus 1:22–23)

Ja taivas itse vahvisti tämän:

“Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.”
(Luukas 2:10–11)

“Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.”
(Luukas 2:14)

Siksi Jeesus tuli.

“Kristus Jeesus tuli maailmaan pelastamaan syntisiä.”
(1. Timoteus 1:15)

Hän otti meidän paikkamme.

“Kristus kuoli meidän syntiemme tähden…”
(1. Korinttolaiskirje 15:3)

Hänen verensä on hinta, jolla syntimme sovitetaan:
“Ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantoa.”
(Hebrealaiskirje 9:22)

Ja vielä:
“Hänen verensä puhdistaa meidät kaikesta synnistä.”
(1. Johannes 1:7)

Siksi Raamattu sanoo:
“Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki synniksi meidän tähtemme…”
(2. Korinttolaiskirje 5:21)

Siksi Jeesus sanoo:
“Minä olen tie, totuus ja elämä.”
(Johannes 14:6)

Sillä Raamattu sanoo:
“Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.”
(Apostolien teot 4:12)

Ja vielä:
“Tämä toivo on meille kuin sielun ankkuri, varma ja luja…”
(Hebrealaiskirje 6:19)

Siksi Raamattu sanoo:
“Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut…”
(Johannes 3:16)

Tämä rakkaus avasi tien takaisin Jumalan luo.

Jeesus kutsuu:
“Tulkaa minun tyköni.”
(Matteus 11:28)

Ja Hän lupaa:
“Minä annan teille levon.”
(Matteus 11:28–29)

Hän sanoo myös:
“Joka tulee minun tyköni, sitä minä en heitä ulos.”
(Johannes 6:37)

Ja vielä:
“Minä annan heille iankaikkisen elämän.”
(Johannes 10:28)

“Eikä kukaan voi ryöstää heitä minun kädestäni.”
(Johannes 10:28–29)

Mutta miten Jeesuksen luo tullaan?

Raamattu vastaa:
“Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.”
(Apostolien teot 16:31)

“Uskolla tullaan vanhurskaaksi…”
(Roomalaiskirje 10:10)

“…ja suun tunnustuksella pelastutaan.”
(Roomalaiskirje 10:10)

Sydän uskoo. Suu tunnustaa. Ja Jumala pelastaa.

On vain yksi tie — ja se tie on persoona.

Hän, joka sanoi:
“Minä menen valmistamaan teille sijaa…”
(Johannes 14:2)

Ja heti perään Hän lupaa:
“…minä tulen takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.”
(Johannes 14:3)

Hän ei vain valmista paikkaa. Hän tulee myös noutamaan omansa.

Ja kaikki tämä johtaa yhteen hetkeen — siihen tulevaisuuteen ja toivoon, jonka Jumala on luvannut:

“Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä… Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään. Kuolemaa ei enää ole. Ei murhetta, ei parkua, ei kipua. Kaikki entinen on mennyt.”
(Ilmestyskirja 21:3–4)

Tämä on tulevaisuus ja toivo.

Syy elää. Syy etsiä. Syy olla olemassa.

Me olemme Jumalalle rakkaita.

Kiitos Jumalalle ja Hänen Rakkaalle Pojalleen Jeesukselle, meidän Herrallemme ja Pyhälle Hengelle Puolustajallemme.